Garrulus – partiotaitojen sm-kisat Liedossa 14.-15.10.2023

Teksti: Siiri Jaakkola

Partiotaitokisat merkitsevät minulle itsensä haastamista ja vartion saumatonta yhteispeliä, arvaamattomia olosuhteita ja parhaansa tekemistä. En ollut aikoihin kisannut, joten ajatus Lounais-Suomen partiopiirin syyskisoihin osallistumisesta innosti minua kyselemään vanhoilta kisakavereilta osallistumishaluja syksyn kisoihin. Vuonna 2023 piiri ei kuitenkaan järjestänyt lainkaan omia syyskisoja, sillä Suomen Partiolaisten syysmestaruuskisojen järjestelyvuorossa oli tällä kertaa L-SP. Yläneen Korpijunkkareiden Wivin kanssa saimme houkuteltua vartiomme kolmanneksi jäseneksi omasta lippukunnastamme Annikan, jolle nämä partiokisat olivat ensimmäiset koskaan.  

Tärkeä ja hauska osa partiokisoja on valmistautuminen. Kisojen tehtäväluettelo julkaistaan aina jo kisakutsun yhteydessä, ja ilmoittautumisen jälkeen alkoikin vaadittavien taitojen arvuuttelu tehtävien nimien perusteella. Esimerkiksi A-pukki ja Braille antoivat melko suoran vihjeen tehtävien sisällöstä, mutta vaikkapa tehtävänimi Peuran pylly osoittautui peurakolarin sijaan hirvieläimen ruhon osien arvailuksi. Ennen kisoja päädyimme lopulta pänttäämään muun muassa hevosten merkkejä sekä maailmalla sijaitsevia partiokoteja, mikä siivittikin meidät menestykseen kyseisissä tehtävissä. Kisojen ennakko-ohjeen saavuttua valmistautuminen jatkui varusteluettelon omaksumisella sekä kisojen lähestyessä eväiden vertailulla ja säätiedotteen herkeämättömällä tarkkailulla. Ennen kisoja oli ollut todella märkää, ja todennäköistä oli, että sateelta emme mekään välttyisi.  

Kisat avattiin perinteisesti nikkarointitehtävällä. Kuin taikaiskusta, avajaisten alkaessa myös taivas aukesi, ja tehtävänä ollut lintujen ruokinta-automaatti saatiin lopulta rakennella täydessä vesisateessa. Osaltamme rakentelu sujui olosuhteisiin nähden mainiosti, ja pääsimme jatkamaan matkaa aloitusrastilta ensimmäisten joukossa. Näin vältyimme loppupäivän paitsi rasteille jonottamiselta myös pahimmilta vesisateen mutaistamilta poluilta. Ensimmäisen päivän tehtävät pitivät sisällään muun muassa pistesuunnistusta, neulahuovutusta, kasviproteiinien tunnistamista ja hevosenkenkien painon arviointia.  

Yllättäen päivän haastavin tehtävä niin meille kuin monelle muullekin odotti yörastilla, jossa majoitusalueelle osuva todella kova ja puuskainen tuuli sekä rankkasade tekivät majoitteiden pystyssä pitämisestä poikkeuksellisen hankalaa. Kurjiin olosuhteisiin helpotusta toivat yörastin sisävessa sekä makkaraa ja lämpimiä juomia tarjoillut puffetti. Onneksemme myös oma laavumme pysyi lopulta hyvin pystyssä ja sen suojissa saatiin valmiiksi yörastin tehtävät niin hyvissä ajoin, että herätyskellon pirahdukseen jäi jopa kuutisen tuntia aikaa. Kisojen ensikertalaista Annikaa olimme ehtineet pelotella yöunien jäämisellä jopa kokonaan väliin, joten tämä tosiaankin oli ilahduttavan pitkä lepoaika.  

Toisena kisapäivänä taitojamme koeteltiin muun muassa a-pukin rakentelussa, lintujen tunnistuksessa sekä seksuaaliterveydessä. Näistäkin tehtävistä selvisimme kunnialla, ja maaliin saavuimme odotettua aiemmin. Kisojen jälkeen vartioille tarjotaan aina lämmin ateria, joka vuorokauden proteiinipatukoiden ja eväsleipien popsimisen sekä virkistävän suihkun jälkeen maistuu yleensä poikkeuksellisen hyvältä – niin nytkin. Kisojen tuloksia saatiinkin sitten odotella iltaan saakka. Kelpasi kyllä odotellakin, sillä Mansikat-vartiomme sijoitus oli lopulta sarjansa viides! Lippukuntalaisiamme oli mukana myös kahdessa Mynämäen Maahisia edustaneessa vartiossa, mutta nämä vartiot joutuivat harmillisesti keskeyttämään kisan yörastilla. Haastavista olosuhteista huolimatta, tai ehkä osittain jopa niiden ansiosta, kisat olivat jälleen yksi uusi, ikimuistoinen kokemus omalla partiotaipaleella – ihan vain aikuisten kesken!